Nollatoleranassi

Tein viime viikonloppuna miehen kanssa diiliin: ei herkkuja helmikuun loppuun asti. Tai oikeastaan tämä on veto, koska sovimme, että saan mieheltä 15 euroa jos (ja kun) onnistun. Ja pulitan sen itse jos epäonnistun. Herkkulakon säännot:

• Ei karkkia eikä sipsiä. Ei yhtään, ei mitään.
• Keksejä, leivonnaisia ja popcornia kohtuudella. Näitä ei saa ostaa kotiin, mutta jos jossain kylässä tarjotaan, niin saa ottaa, muttei ahmia.

Jep, siinäpä se. Mitä herkkuihin tulee, niin meidän välisemme suhde on äärimmäisen epäterve. Käsite "kohtuullisuus" ei todellakaan kuulu sanavarastoon sipsin ja karkin suhteen. Joten tässä kohtaa samaistun alkoholisteihin ja totean, ei yhtään  toimii, mutta vähän vaan ei todellakaan toimi. Koska käsistä se lähtee kuitenkin. Jotenkin minua motivoi se, että joku tätä vahtii, ja ilman tuota rahallista panostusta miestä ei kiinnostaisi minua vahtia. Sinänsä tuo on pikkusumma ja lisäksi meillä on yhteiset rahat eli eihän se kummankaan henkilökohtaista taloutta hetkauta. Mutta joku psykologinen merkitys tällä on, näin on toiminut ennekin. Saas nähdä, miten käy tällä kertaa.

Eka viikko taputeltu

Juoksuhaasten ensimmäinen viikko on nyt jolkoteltu läpi. Esiin nousseita asioita:

• Toppavaatteet ei ole juoksuvaatteet. Täällä Helsingissäkin on koko viikon ollut tosi kylmä (tai siis aika perus vuodenaikaan nähden) ja kaiken lisäksi asun sen verran lähellä meren rantaa, että reitti on tuulinen ja kylmä. Paksut toppavaatteet on siis valitettavasti melko ehdottomat. Odotan innolla, että lämpötila nousee edes johonkin -5 tienoille, jotta voin vaihtaa noin kaksi kiloa kevyempiin vaatteisiin.
•  En todellakaan tule juoksemaan tätä läpi yhdessätoista viikossa. Olen suunnitellut, että suosiolla uusin ne viikot, jotka eivät kerralla mene kunnolla. Uusin niin monta kertaa, että onnistuu. Esim. ensi viikon ohjelmaan kuuluu 4 min "juoksua", lyhyt tauko ja perään neljä min "juoksua". Juu ei tule onnistumaan. 
• Juoksuvauhtini on hitaampi kuin kävelyvauhtini. Näissä hommissa SportsTracker on kiva kaveri, mutta sen kanssa olen myös huomannut, että kävelen kovempaa kuin juoksen. Joo... Että näin.

Ensi viikon ohjelmistoon aion ottaa vähän myös ryhmäliikuntaa, ainakin spinningiä. Ja  remontoidun ruokavalion. Ja kuvia tähän blogiin!

Aloitetaan nollasta

Historiani juoksiana: sitä ei ole.

 

Aloitin tällä viikolla juoksutreenin Porin juoksukoulun ohjeilla (klik). Olen tämän ohjelman aloittanut ennenkin osana elämäntapaprojektejani, mutta en ole päässyt alkua pidemmälle.  Nyt aloitan homman taas, mutta en osana mitään, vaan pääasiallisena projektinani. Juoksen tämän läpi, ja osana tätä projektia käyn jumpassa tai salilla kun ehdin. Homma on yhdentoista viikon mittainen ja sen päättyessä pitäisi pystyä se kymppi juoksemaan. Sen verran realisti olen, että uskon että itse en siihen vielä kolmen kuukauden päästä pysty, mutta jos nyt vaikka vitonenkin menisi niin jihuu.

 

Ensimmäinen viikko on helppo:

 

 

 

Raskainta onkin saada perse ylös sohvalta, eikä niinkään se suoritus. Hivenen asiaan ja asenteeseeni vaikuttaa myös se, että jotenkin aivan yhtäkkiä kummasti ulkona on 20 astetta pakkasta. Huomaan olevani leudon talven ystävä.

Paikoillanne, valmiit, HEP!

Vetääkkä juoksukengät jalkaan ja asettukaa lähötelineisiin! Tästä starttaa koko kevään mittainen juoksulenkki, määränpäänä Naisten kymppi toukokuun lopussa. Tällä hetkellä allekirjoittanut kykenee taittamaan hölkkäillen matkasta n. 1/20, mutta suuntahan ei ole kuin eteenpäin, tietenkin.

Täällä päässä blogia kirjoittelee 26-vuotias naishenkilö, joka on onnistunut syömään itsensä rapakuntoon ja ylipainoon. Laihdutusyrityksiä ja elämäntapamuutoksia on takana useita,  mutta aina ne ovat kaatuneet liian suuriin tavoitteisiin tai tavoitteiden puutteeseen. Nyt yritetään tätä hommaa vähän uudelta kantilta, ja ainakin toistaiseksi jätetään vaaka kylppärin lattialle pölyttymään ja suunnataan katse liikuntasuorituksiin. Toki tavoitteena on myös peilikuvan muokkaaminen, mutta ensisijaisesti haastan itseni säännölliseen liikuntaan ja peruskunnon kohottamiseen. Kahtotaan kuinka likan käy!